Hatsina ry

13.01.2018

C2: 60 kunnian minuuttia

C2 –poikien SM-sarja jatkui Hatsinan osalta lauantaina Lahdessa kun mustapaidat kohtasivat vahvan alkukauden pelanneen Pelicansin. Kotijoukkue on vahvasti mukana taistelussa jatkopeleistä yhdessä Happeen ja Karhujen kanssa ja on tähän mennessä ainoa joukkue, joka on kyennyt voittamaan sarjakärki Classicin. Ottelun lähtökohdat muuttuivat edeltävällä viikolla dramaattisesti kun jonkinsortin ortomyksovirus tms. yritti laittaa joukkueen polvilleen. Vähänpä tiesi. 11 pelimiestä virus kaatoi, mutta Salpausselän maisemiin starttasi vielä urheat 7+1 pelimiestä (kuvassa koko joukkue). Kahdella vaihtomielellä siis taisteluun lähdettiin. Joukkueen valmentaja Jesse Saalasti kertoi, että ”peliin lähdettiin sillä asenteella, että pidetään pelihuumori yllä ja pelataan maltilla karvaus ja oma pää. Vastustaja yritti juoksuttaa, mutta saatiin pidettyä pakka tiiviinä. Pyrittiin myös vetämään paljon ja alkukankeuksien jälkeen onnistumisia alkoi tulla.” Joukkue vastasikin hienosti valmentajan ajatuksiin kovalla taistelullaan ja teki ottelusta pelin, joka jokainen varmasti muistaa.

Ensimmäisen erän torjunnat 12-12 ja tilanne kotijoukkueelle 3-1. Hatisnan maalista vastasi Olli Waris Kie Larnoksen syötöstä. Toisessa erässä kotijoukkue karkasi kahdesti kolmen maalin johtoon; ensin 4-1 ennen kuin Kasperi Pöntinen viimeisteli Olli Wariksen syötöstä ja heti perään 5-2 ennen Rahulan sniperin tehominuutteja. Loukkaantumisen ja pitkän toipumisjakson jälkeen joukkueen kokoonpanoon palannut Eemeli Parkkinen painoi puhtaan hatun neljään minuuttin ja tilanteeksi 5-5. Ei ihme, että katsomossa ja Pelicansin penkillä ihmeteltiin, että mitä täällä tapahtuu. Eemelin maaleissa syöttäjinä toimivat Olli, Eero ja Kie. Erän loppuun kuitenkin kotijoukkueen helpotukseksi vielä 6-5 johtomaali. Kolmas erä käynnistyi kuitenkin Hatsinan tasoituksella kun Miro Aherto maalasi Olli Wariksen syötöstä. Väliin kotijoukkue jälleen johtoon 7-6, mutta urholliset gallialaiset eivät luovuttaneet vaan tulivat vielä tasoihin Miron päivän toisella, johon tarjoilu Eemeliltä. 51 minuuttia pelattu ja tilanne 7-7. Hieman alkoi jo mennä ihmetyksen sormi hämmästyksen suuhun lintupaidoilla; eihän täma nyt näin voi mennä. Ja eihän se tietysti voinutkaan vaan lopulta vääjäämätön tapahtui ja nähtiin materian voitto hengestä; neljä ja puoli minuuttia ennen ottelun loppua 8-7 ja heti perään vapauttava rangaistuslaukaus ja 9-7. Loppuun mustapaidat hakivat vielä riskillä maaleja ja kotijoukkue pystyi maalaamaan kahdesti lopputilanteeksi 11-7. Ottelun loppuhetkistä joukkueen valmentaja Saalasti totesi, että “vaikka pelaajia oli vähän, niin silti jaksettiin loppuun asti fiksun pelaamisen ansiosta. Lopussa lähdettiin pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää ja tällä kertaa tulosta ei tullut.”

Vaikka aina kun kentälle juostaan pelataan voitosta oli lopputulos tänään lopulta täysin toissijainen. Toimituksessakin otettiin hattua päästä monta kertaa pelin aikana; sen verran käsittämättömästi joukkue kykeni kahdella vaihtopelaajalla taistelemaan; jättimäinen RESPECT. Mikäli tuo asenne saadaan mukaan seuraaviin otteluihin voi joukkue lähteä luottavaisesti kohden loppukautta. Seuraavan kerran joukkue on tulessa viikon päästä sunnuntaina kun se kohtaa hirvipaidat Palokan salissa.

2018-01-13-PHOTO-00004472.jpg