Hatsina ry

04.12.2017

Miehemme maailmalla, osa 3; Vesa Sivula!

Hatsina.net jatkaa supersuositun Miehemme maailmalla-teeman mukaisia pelaajaesittelyjä Hatsinan kasvattamista, mutta nykyään isommissa ympyröissä vaikuttavista salibandypersoonista. Itsenäisyyspäiväviikon persoonana esitellään myyttinen rankkarispesialisti, "backhand forehand boom boom boom"-tematiikan uudelle tasolle vienyt, nykyään Jyväskylässä O2:n paidassa d1varia luutiva Vesa Sivula.

 

Morjens Vepo, saavutitte O2:n kanssa kauan jahtaamanne d1varipaikan tälle kaudelle, ja pelaat urasi ensimmäistä kautta ko. sarjatasolla. Mille pääsarjatason vauhti on maistunut?

 

Sarjan vauhti on maistunut oikein hyvin, kun tiukkoja pelejä tulee viikosta toiseen.

 

Olet pelannut urallasi A-poikien SM-sarjaa ja divaria sekä miesten kakkosdivaria. Mitkä ovat suurimmat erot ykkös- ja kakkosdivarin välillä?

 

Pelin nopeus on varmaan se suurin ero näiden kahden sarjan välillä. Divari on myös todella tasainen sarja, missä yhtään pistettä ei kyllä saa ilmaiseksi. Peleissä täytyy myös yleensä pelata koko 60-minuuttinen todella tarkasti, sillä muutaman minuutin nukahduksista kyllä rokotetaan todella kovalla kädellä.

 

Olit osa Hatsinan tarunhohtoista -94 ikäluokkaa, ja tuosta ikäluokasta on kasvanut useita edustustason pelureita. Mikä teki ko. vuosikerrasta niin hyvän, ja kuka oli tästä porukasta kenties se kirkkain timantti?

 

Tosiaan ikäluokasta monta kovaa pelimiestä tullut ja luulen, että suuri syy tähän on kuinka pitkään kaikki ovat salibandya pelanneet. Pyly (Miika Pylkkänen), Käry (Teemu Kärkkäinen) ja Ile (Kalle Luhanko) ovat nuorista pojista asti pelanneet ja jaksaneet tehdä duunia kovasti. Itse vähän myöhempään remmiin liityttyä oli helppo tulla mukaan ja "Henkke" (Henry Myyryläinen) sai minustakin jonkinlaisen pelurin tehtyä. Junnuvuosina tuli myös pelattua hyvin paljon juuri samojen kavereiden kanssa, jolloin kaikkien täytyi kehittyä, että pysyi mukana. Suuri kiitos siis menee Henrylle ja muille pelitovereille juniorivuosilta Kirkkaimmaksi timantiksi nostaisin Kallen käsittämättömän fysiikan ansiosta; ei montaa kertaa tule kulmasta häviävänä osapuolena.

 

Murtauduit edustusjoukkuetasolle jo B-juniorina, ja tuon ajan edustusjoukkueet olivat täynnä suuria persoonia. Nostatko muutaman legendaarisimman esille + perustele miksi juuri nämä hahmot tekivät suuren vaikutuksen?

 

Tosiaan suuria ja hienoja persoonia edustusjoukkueessa oli silloin ja on vieläkin. Ensimmäiseksi nostaisin nykyään penkin toisella puolella operoivan Vesa Valjakan. Hän oli pelaajavalmentajana, kun ryhmään pääsin mukaan ja antoi monia oppeja ja neuvoja, joita vieläkin noudatan pelaajana. Pelaajana "Welli" oli myös todella taitava: mailanalus- ja puikkosyötöt bravuureina. Toisena nostan maalinsylkijä Mikko Ikosen. Muistan ensimmäisistä harjoituspeleistä miesten mukana, kun minut ja Björnisen Matti lyötiin Ikosen kanssa samaan kenttään, ja kuinka "Illi" sanoi: "Laita poika minkälaista vaan, niin lyön sisää". No, Ikonenhan löi. Monia muitakin huikeita persoonia oli joukkueissa vuosien varrella, kuten Tiusasen Jari-Pekka, Kankaanpään Timo ja Partion Petteri.

 

Rantakeitaan käytäviltä kerätyn perimätiedon mukaan pidit myös yhden ns. välivuoden ja käväisit vaihdossa Yhdysvalloissa. Missäpäin olit ja mitä reissulta jäi käteen?

 

Kyllä Yhdysvalloissa tuli lukion aikaan vuosi vietettyä. Olin Michiganin osavaltiossa Port Huronin kaupungissa aivan USA:n ja Kanadan rajalla. Reissulta jäi käteen hienoja muistoja pilvin pimein sekä hyvä englannin kielen taito. Pelasin myös jääkiekkoa siellä ollessani muutaman kauden tauon jälkeen, ja peleistä osavaltion lukioiden play offeista tulivat todella hienot muistot.

 

Hieman kyseenalaisista lähteistä ongitun tarinan mukaan reissulta palasi myös hieman lähtötilannetta vantterampi atleetti - allekirjoitatko tämän ja tekikö amerikkalainen ruokakulttuuri lähtemättömän vaikutuksen?

 

Kyllähän sieltä muutama kilokin taisi tarttua ja paikallinen ruokakulttuuri vetosi nuoreen Vesaan melko hyvin Pieneksi puolustukseksi myös senttejä tuli pituuteen reilu 10 lisää.

 

Huhun mukaan olet aikoinaan onnistunut myös omien maalien tekemisessä - eritteletkö mikä näistä on hienoin + missä ja miten se syntyi?

 

Mikäli oikein muistan, niin ei Hatsinan paidassa tainnut kuin yksi (hieno) tulla ja tällä kaudella SB Vaasaa vastaan oikein mallikas sisäsyrjäsijoitus alakulmaan. Hatsina-uran oma maali sattui Joensuussa A-junioreiden pelissä kaudella 2013-2014(?) SB Welhoja vastaan. Siirretyn rangaistuksen aikana sain pallon vasempaan siipeen ja paineen tullessa syötin palloa alaspäin no-lookkina ns. pohjamiehelle. Maalivahti Juho Pettinen oli jo ehtinyt vaihtoon, kuudes pelaaja kentälle, ja pohjamies huiteli ties missä, jolloin pallo vierikin omaan maaliin. Hyvät naurut saivat kaikki paikalla olleet Taidettiin kuitenkin ylivoimalla paikata minun virhe…

 

Ehdit pelata Hatsinassa pitkän pätkän ennen kuin opiskelut veivät sinut Jyväskylään. Mitkä ovat mieleenpainuvimmat Hatsina-muistosi?

 

Monia hienoja muistoja kerkesi syntymään ja voisin muutaman tähän nostaa. Ensimmäisessä kakkosdivariottelussa Susia vastaan pääsin ampumaan rankkaria. Silloin nuorta poikaa jännitti ja ratkaisukin oli sen mukainen: laukaus kaksi metriä yli sekä ohi. Ensimmäisen pelin jälkeen peli alkoi kuitenkin sujua ja sen kauden (2010-2011) divarikarsinnat olivat todella mieleenpainuvat kaikkine jatkoaikatrillereineen Rantakeitaalla. Jokaisessa karsintapelissä oli draaman kaarta, mutta harmittavasti viimeisellä kierroksella Rangers oli parempi voitoin 2-1 ja meiltä jäi divarinousu saamatta. Myös muiden kausien divarikarsinnat ovat olleet hienoja ja niistä löytyykin parhaimmat (sekä karvaimmat muistot). Muistoja riittää paljon ja suuressa osassa kaikissa on pelikaverit, jotka olivat huikeita Hatsina-aikanani.

 

Seuraatko yhä Hatsinan otteita tiiviisti, ja miltä tämän kauden meno on näyttänyt?

 

Tulospalvelusta seuraan kyllä tiiviisti otteluita ja tuloksia. Paikan päälle en ole vielä tällä kaudella päässyt, mutta tuloksien valossa kauteen on Hatsina saanut ihan kelpo startin Kokoonpanossa on myös ollut paljon nuoria poikia (ikinuoren Tiusasen lisäksi), mikä lupaa oikein hyvää tulevaisuuden kannalta.

 

Kiitos haastattelusta ja tsemppiä d1variin.

 

Kiitos, samoin Hatsinalle. Huh hah.

vepo13.jpg