Taidon oppiminen

TAIDON OPPIMISEN VAIHEET

Taidon oppiminen tarkoittaa ”harjoittelun aikaansaamaa kehon sisäistä tapahtumasarjaa, joka johtaa pysyviin muutoksiin potentiaalissa tuottaa liikkeitä” (Jaakkola, 2009).Oppimisen aikana kehossa tapahtuu monimutkaisia ilmiöitä, ja sitä on vaikea havaita. Ilmiöt perustuvat neurologiaan (hermosto), ajatteluun ja tunteisiin. Monimutkaisuutta lisää se, että oppiminen ja harjoittelu tapahtuvat samaan aikaan. Oppiminen tapahtuu harjoittelun seurauksena eikä esimerkiksi kypsymisen tai voiman kehittymisen myötä. Oppiminen on monimutkainen keskushermoston prosessi, joka on voinut alkaa jo ennen kuin varsinainen taito voidaan ensi kerran toteuttaa. Oppiminen on melko pysyvää. Pallon ponnauttelu lavan päällä on helppo palauttaa mieleen, kun sen kerran on oppinut. Keskushermostoomme on kehittynyt yhteyksiä, joiden avulla taito voidaan muistaa ja toteuttaa jopa pitkän harjoittelemattomuuden jakson jälkeen.

Taitojen oppimisen nykyaikainen malli

Nykyinen taidon oppimisen malli on perinteiseen malliin verrattuna kokonaisvaltainen ja laaja. Sen mukaan oppiminen kehittyy kolmen tekijän – oppijan, ympäristön ja opeteltavan tehtävän – yhteisvaikutuksessa.


Oppijan ominaisuudet vaikuttavat oppimisprosessin etenemiseen. Näistä olennaisimmat ovat motivaatio, aikaisemmat kokemukset, kehon ominaisuudet, mittasuhteet, synnynnäiset kyvyt sekä kunto-ominaisuudet. Motorisen kehityksen vaihe on oppimisen taustatekijä erityisesti lasten ja nuorten urheilussa. Myönteisiä vaikutuksia oppimiseen on myös tunteilla, kavereilla ja perheellä. Urheiluharrastuksen alkuvuosina vanhempien rooli tukijana on merkittävä.

Ympäristön merkitys taitojen oppimisessa on tärkeä. Toiset ihmiset voivat auttaa tai estää oppimista. He muodostavat ilmapiirin eli niin sanotun motivaatioilmaston, jolla tutkimusten mukaan on merkittävä vaikutus ihmisen tunteisiin, ajatteluun ja käyttäytymiseen. Ilmapiirin tulee olla turvallinen, jotta lapsi ja nuori tuntee itsensä hyväksytyksi niillä taidoilla, jotka hänellä sillä hetkellä on. Myös fyysinen ympäristö tukee oppimista. Välineet, valaistus, kentän kunto, vuodenaika, selvästi rajatut alueet ja vaatetus ovat asioita, joilla oppimista voidaan tehostaa.


Tehtävän luonteenpiirteet ovat kolmas tekijä taidon oppimisen mallissa. Motoriset taidot sisältävät hyvin erilaisia vaatimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi havaintomotoriikkaan, tehtävän toteuttamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoprosessiin.


Lopulliseen vaiheeseen pääseminen edellyttää useiden vuosien ja tuhansien tuntien työtä. Parhaiten menestyneet urheilijat harjoittelevat enemmän ja laadukkaammin kuin ne, jotka eivät koskaan yllä huipulle. Joukkueen harjoitukset ovat vain pieni osa huipulle tähtäävän lapsen ja nuoren arjesta. Ilman tuntikausien omaa harjoittelua pallon kanssa huippu jää taatusti valloittamatta.


Taidon oppimisen vaiheet

 

Alkuvaihe eli kognitiivinen vaihe. Tunnusmerkkejä:

• Urheilija yrittää ymmärtää ja hahmottaa tehtävää. Vaatii paljon ajattelua.
• Urheilija luo mielikuvan tehtävästä.
• Kaikki havaintotoiminnot on sidottu harjoitteluun.
• Suorituksissa on paljon vaihtelua.
• Suoritus on keskimäärin tehoton.
• Toistot ovat hitaita ja kömpelöitä.
• Urheilija ei luota suuresti kykyihinsä.
• Tekeminen on yrittämistä ja erehtymistä.


Harjoitteluvaihe eli assosiatiivinen vaihe. Tunnusmerkkejä:

• Suoritukset ovat yhdenmukaisia.
• Vaihtelua tapahtuu edelleen.
• Urheilija on jo muodostanut mielikuvan taidosta.
• Urheilija ymmärtää taidon kokonaisuutena.
• Urheilija on motivoitunut harjoittelemaan.
• Toistoja (oikeita) on runsaasti.
• Urheilija pystyy korjaamaan tehottomia suorituksia.

 

Automaatiovaihe eli lopullinen vaihe. Tunnusmerkkejä:

• Taidosta on tullut kokonaisuus.
• Suoritukset pystytään toteuttamaan tiedostamattomasti ilman merkittävää ajattelua tai yrittämistä.
• Taito tuotetaan selkäytimestä.
• Tekeminen on helppoa.
• Virheitä syntyy vähän ja suoritukset ovat yhdenmukaisia.
• Urheilija pystyy keskittymään useampaan tehtävään samanaikaisesti.
• Urheilija pystyy keskittymään ympäristön tarkkailuun: nostaa päätään ja miettii, minne syötän seuraavaksi tai mitä teen pallon kanssa.