Taidon opettaminen

TAITAVAKSI VALMENTAMISEN PERIAATTEET

Ei ole sattumaa, että joku pelaaja tai joukkue on osaavampi, liikunnallisempi tai kovakuntoisempi kuin muut. Kukaan meistä ei saa geeneissä sellaisia kykyjä, että olisimme automaattisesti taitavampia kuin kanssapelaajamme. Taito on aina ahkeran harjoittelun, hyvän asenteen, innokkuuden, hyvän valmentautumisen ja halun vääjäämätön lopputulos. Meidän on löydettävä oikeat vastaukset lasten harjoittelun tärkeimpiin kysymyksiin: Mitä tehdään? Miksi tehdään? Miten tehdään?

 

Ikävaiheen periaate

Junioripelaajille on luonnollista opettaa kulloiseenkin ikävaiheeseen liittyviä motorisia, liikunnallisia ja lajitaitoja. 6–12 vuoden ikäisenä lapset oppivat edellä mainittuja asioita ”helpommin” kuin vanhempana. Valmentajan tehtävänä on suunnitella ja valita kyseiseen ikävaiheeseen sopivia harjoitteita. Ideana on kiivetä ” tyvestä latvaan”. Harjoitteiden ja pelien on siis edettävä helpoista vaikeisiin. Salibandyssä perustaitojen harjoittelua ei voi korostaa liikaa, koska vaikeampien asioiden oppiminen pohjautuu aina aikaisemmin opittuun.

 

Yksilöllisyyden periaate

Jokainen pelaaja on ainutkertainen yksilö. Pelaajien väliset erot taidoissa ja motivaatiossa on otettava huomioon harjoittelua suunniteltaessa. Samanikäisten nuorten pelaajien fyysiset ja henkiset ominaisuudet voivat vaihdella erittäin paljon. Harjoitteiden tulee olla vaikeudeltaan eri yksilöille sopivia. Vaikeutta on lisättävä taitojen ja ikävuosien karttuessa. Harjoituksissa pelaajat on usein jaettava taitojaan vastaaviin ryhmiin, jos tilaa ja valmentajia on riittävästi.

 

Monipuolisuuden periaate

Monipuolisella harjoittelulla tarkoitetaan hermostoa, lihaksistoa, sydäntä ja verenkiertoelimiä sekä aineenvaihduntaa kehittävää toimintaa. Tämä monipuolisuus on otettava huomioon harjoittelua suunniteltaessa. Monipuolinen harjoittelu luo pelaajalle laajemman liikemallivaraston, josta hän pystyy valitsemaan pelitilanteeseen sopivan toiminnan.
Kehittyäkseen taitavaksi salibandyn pelaajaksi lapsen ei tarvitse harrastaa useita eri lajeja. Valmentajan on kuitenkin ymmärrettävä harjoittelun vaikutukset pelaajien fysiologiaan ja taitojen oppimiseen. Monipuoliset harjoitteet tekevät sabasta vaihtelevaa ja mielenkiintoista ja pitävät pelaajien mielet virkeinä. Se taas auttaa pelaajia jaksamaan uusien tavoitteiden saavuttamisessa.



Tavoitteellisuuden periaate

Tavoitteellinen toiminta on mielekkäämpää kuin tavoitteeton. Joukkueen jokaisessa harjoituksessa on oltava tavoite. Junnusalibandyssä tärkeintä on kehittää pelaajien taitoja. Tämä on kaiken toiminnan lähtökohta. Harjoittelulle on hyvä asettaa myös mitattavia tavoitteita. 
Tavoitteet voivat liittyä taitojen, pelikäsityksen ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen. Jokaisessa ikäluokassa on harjoittelussa korostuvia painopistealueita. Tavoitteiden tulee olla saavutettavissa. Onnistumiset ruokkivat pelaajien halua saavuttaa uusia ja entistä vaativampia tavoitteita. Pelaajien sitoutuminen tavoitteisiin auttaa ja selkeyttää myös valmentajan toimintaa.



Nousujohteisuuden periaate

Nuorena aloitettu liikunta kehittää lasten liikemallivarastoa ja motorisia taitoja. Lapsen kasvaessa ja taitojen kehittyessä voidaan harjoittelua vaikeuttaa. Harjoittelun määrää ja tehoa lisätään vuosittain. Muutokset eivät kuitenkaan saa olla liian rajuja. Junioriurheilijan elimistö sopeutuu harjoittelussa vähitellen määrän ja laadun muutoksiin. Jos nousu on liian jyrkkä, loukkaantumisriski kasvaa ja harjoitteluinto saattaa laskea. Joukkueen harjoituksissa vaikeuskerrointa nostetaan esimerkiksi muuttamalla harjoitteessa käytettäviä sääntöjä, alueen kokoa, pelaajamäärää ja vastustajan tasoa. Myös erilaisia välineitä kannattaa hyödyntää. Kehittymistä kannattaa seurata taitoja ja fyysisiä ominaisuuksia mittaavilla testeillä. Totuus ei kuitenkaan saa unohtua: peli on aina paras ja tärkein mittari!

Riittävän harjoittamisen periaate

Salibandytaitojen oppiminen vaatii runsaasti aikaa ja paljon oikeita toistoja. Harjoituksissa tulisi välttää turhia katkoja. Samaa harjoitetta on jauhettava riittävän kauan, jotta haluttuja suorituksia ja oikeanlaisia toistoja kertyy riittävästi. Näin toimimalla taito tarttuu pelaajiin.
Tiettyjä suorituksia on toistettava harjoituksissa lähes kyllästymiseen asti, jotta pelaaja voi onnistua tiukassa pelitilanteessa. Valmentajalta tämä vaatii mielikuvitusta: perusasioiden harjoittelu on luotava mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi.



Järjestelmällisyyden periaate

Harjoittelu ja pelaaminen rasittavat pelaajia fyysisesti ja psyykkisesti. Taitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittymisen kannalta on tärkeää löytää rasituksen ja levon oikea suhde. Nuoret urheilijat palautuvat rasituksistaan riittävän unen (9–10 tuntia), monipuolisen ravinnon, venyttelyn ja kunnollisen hygienian avulla.
Lasten pitäisi liikkua viikossa 14–18 tuntia pelkästään terveyttään vaaliakseen. Suositeltuun tuntimäärään lasketaan mukaan kaikki liikunta: leikit, kiipeilyt, pelit, koululiikunta, joukkueharjoitukset ja omatoiminen harjoittelu. Tuoreimpien tutkimusten mukaan myös monet urheilua harrastavat lapset liikkuvat aivan liian vähän. Liikuntavajetta on mahdoton saada myöhemmin takaisin. Se voi myös muodostua huipulle pääsemisen esteeksi.



Opettamisen periaate

Valmentaminen on opettamista, ohjaamista ja kasvattamista. Tärkeintä ei ole se, mitä valmentaja osaa, vaan se, mitä pelaajat oppivat. Valmentamisella pyritään onnistuneiden ja oikeiden suoritusten saavuttamiseen. Opettamiseen kuuluvat ohjaaminen, palautteenanto, kannustus, virheiden korjaaminen, valvominen, vaatiminen ja palkitseminen.
Syvä sudenkuoppa junioriurheilussa on välinpitämättömyys pelaajia kohtaan. Valmentajan on tiedettävä perustaitojen opettamiseen liittyvät avainasiat, jotta pelaajat voivat alusta alkaen oppia oikeat tavat.
Pelaajien tulee saada tehdä virheitä ilman epäonnistumisen pelkoa. Virheistä opitaan ja saadaan kokemusta. Sen sijaan velttoa tekemistä valmentaja ei saa katsoa sormien läpi.

Kasvattamisen periaate

Valmentajan rooli kasvattajana on merkittävä. Hän voi olla pelaajalle tärkeä miehen tai naisen malli. Valmentajan vaikutus pelaajaan saattaa olla elinikäinen niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Innostaminen, kannustaminen ja taitojen opettaminen ovat kasvatuksellisesti tärkeitä asioita nuorille urheilijan taimille. Vanhemmalla iällä kuunteleminen, rohkaiseminen ja jopa vaatiminen ovat pelaajista välittämistä. Tätä pelaajat osaavat myöhemmin arvostaa.
Pelaajan aliarvioiminen, mollaaminen tai syyttäminen eivät johda hedelmälliseen yhteistyöhön. Pelaaja voi muistaa lopun elämänsä valmentajan haukut. Pahimmassa tapauksessa tyly valmentaja ajaa pelaajan pois lajin parista.
Sääntöjen noudattaminen ja kurinalaisuus ovat työkaluja tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisen pelaajan huomioon ottaminen ja kunnioitus ovat peruselementtejä. Liikkuvaan elämäntapaan kasvattaminen on yksi nuorten valmennuksen peruspilareista. Se on myös tärkeä investointi myöhempää elämää varten. Valmentajan oma esimerkillinen käytös, pukeutuminen, sporttisuus, tiedot ja taidot antavat hyvän suunnan kasvattamiseen. ”Esimerkki ei ole tärkein vaikuttamisen muoto – se on ainoa”, sanoi Albert Einstein.


Tärkeintä ei ole se, mitä valmentaja osaa, vaan se, mitä pelaajat oppivat.

Miten voit päästä perille, jos et tiedä, mihin olet menossa?

”Esimerkki ei ole tärkein vaikuttamisen muoto – se on ainoa.” (Albert Einstein)

 

TAIDON OPETTAMINEN


Oppiminen on usein hidas prosessi, joka vaatii pitkäjänteistä paneutumista niin oppijalta kuin opettajaltakin. Valmentajalle kärsivällinen suhtautuminen nuoreen oppijaan on välttämättömyys. Seuraavassa muutamia ohjeita oppimistapahtumaan:

 

1. Selvitä mitä tehdään ja miten

- myös perustelut miksi? -kysymyksiin on hallittava

2. Esitä oikea malli

- nuori oppii usein matkimalla

- käy harjoite läpi tarvittaessa kävelyvauhdilla

3. Etene uudessa asiassa riittävän hitaasti

- anna aikaa sisäistää vaihe vaiheelta

4. Pilko vaikea harjoite/kuvio osiin

- kun yksittäinen osio hallitaan, liitetään se toiseen

5. Hyväksy vain hyvät suoritukset

- kitke virheellinen suoritus heti alussa, muuten siitä tulee tapa

- väärän tekniikan poisoppiminen on myöhemmin vaikeaa

6. Jos kokonaisuus ei toimi, analysoi epäkohta ja tee jotain toisin

- sinun on hallittava aihe, jotta kykenet arvioimaan suoritusta ja tekemään siihen tarvittaessa hienosäätöä

- jos hienosäätö ei auta, mieti kannattaako harjoitetta jatkaa

 

Muista, että jokaisen harjoituksen tulisi jättää nuoreen oppimisjälki! Myönteisessä ilmapiirissä se on helpompaa.