Fyysinen kasvu ja kehitys

Fyysinen kasvu ja kehitys

 
Lasten ja nuorten liikunnan parissa toimivien on hyvä ymmärtää kasvun ja kehityksen yleiset perusteet. Pelkän pituus- ja painokasvun tietäminen ei vielä riitä vaan on ymmärrettävä esim. hermolihasjärjestelmän rakenteen ja toiminnan osuus liikkumisessa. Monipuoliset harjoitukset tukevat lasten ja nuorten hermoston, lihaksiston, jänteiden ja sidekudosten kehittymistä ja luuston vahvistumista.

Alla olevassa kuvassa on esitetty lasten ja nuorten elimistön kypsyminen, johon perustuvat Hatsinalaisen pelitavan fyysistä valmennusta ohjaavat herkkyyskaudet, jotka määrittävät, minkä ominaisuuksien kehittämistä missäkin iässä kannattaa painottaa. Esimerkiksi suurilla lisäpainojen avulla tapahtuvaa voimaharjoittelua ei tulisi käyttää ennen kuin tukielimistö (mm. luut ja jänteet) ovat riittävän vahvoja kestämään tehostettua voimaharjoittelua. Muutenkin voimaharjoittelusta saatava hyöty moninkertaistuu, kun murrosiässä sukupuolielinten kehittyminen lisää merkittävästi hormonituottoa. Vastaavasti hermosto on jo hyvin varhain kehittynyt lähelle huippuaan, mikä mahdollistaa jo nuorena nopean kehittymisen taitavuustekijöiden ja teknisten taitojen harjoittelussa.

 

Elimistön kasvu lapsella ja nuorella on melko tasaista lukuun ottamatta murrosiän vaihetta. Silloin kasvussa on selvä nopeutuminen sekä tytöillä että pojilla. Suomalaisen tytön pituuskasvun huippuvaihe on keskimäärin 12-vuotiaana ja pojalla vastaavasti 14-vuotiaana. Tämän jälkeen painon ja voiman kasvuhuiput seuraavat pauolen vuoden välein. Yksilölliset erot kasvussa ovat kuitenkin suuret. Jokapäiväisessä puhekilessä iällä tarkoitetaan kalenteri-ikää eli kronologista ikää. Se on kuitenkin vain karkea biologisen iän likiarvo, jonka epätarkkuus johtuu vaihteluista yksilöllisessä biologisessa kypsymisaikataulussa. Kronologinen ja biologinen ikä voivat erota jopa kolme vuotta suuntaan tai toiseen. Toisin sanoen esimerkiksi 12-vuotias voi olla kehityksessä 15-vuotiaan tasolla tai vasta 9-vuotiaan tasolla. Samassa ikäluokassa voi siis olla kahden pelaajan välillä jopa kuuden vuoden kypsyysero.

Suurien kypsyyserojen takia onkin joskus harkittava nopeasti kehittyneiden pelaajien siirtämistä osittain tai kokonaan vanhemman ikäluokan joukkueeseen. Tällaisissa tapauksissa tulee aina kääntyä valmennuspäällikön puoleen. Yleisesti suurimmat kehityserot syntyvät murrosiän eriaikaisuuden takia. Tytöillä murrosiän alku ajoittu 8-12 ikävuoden välille ja pojilla 10-14 ikävuoden välille.