Taitavuustekijät

Taitavuustekijät

Taitavuustekijät ovat niitä liikunnallisen suorituksen edellytyksiä, joiden perusta on aisti- ja hermotoiminnassa.

Jokainen liikuntasuoritus rakentuu erilaisista taitavuustekijöistä, joita ovat tasapaino,ketteryys, koordinaatio rytmikyky ja reaktiokyky. Nämä tekijät painottuvat perustaitojen oppimisen eri vaiheissa eri tavalla. Oppimisen ihanneaikaa ovat herkkyyskaudet.

Hyvä oman kehon hallinta, ketteryys, tasapaino ja koordinaatio ovat edellytyksiä sille, että pelaaja pystyy oppimaan ja käyttämään perustaitojaan. Puhutaan taitavuudesta. Se on välttämätön perusta lajitaidoille. Ensisijaisena tavoitteena lasten liikunnassa ja valmennuksessa on opettaa lapset liikkumaan monipuolisesti. Valmennuksessa opitaan niitä perustaitoja ja valmiuksia, joiden avulla kehitytään liikunnallisesti taitavaksi. Monipuolisten perustaitojen hankkiminen on lasten liikunnan ja urheilun perusta. Jokainen liike vaatii lihasten ja hermojen välistä yhteistoimintaa, jota aivot ohjaavat. Tämän yhteistoiminnan harjoittelu on lapsille tärkeää ja vaikuttaa myös lapsen kokonaiskehitykseen. Liikunnalliset perustaidot ovat kaikkien lajitaitojen perusta.

Etene taitavuustekijöitä harjoittaessa aina helposta vaikeaan, yksinkertaisesta monimutkaiseen ja hitaasta nopeaan.

 

TAITAVUUSTEKIJÖIDEN OPPIMISEN KOLME PÄÄVAIHETTA

 

1. Karkean hallinnon vaihe = karkeakoordinaatio
Aluksi opitaan vain liikkeiden peruskaava. Liikkeet eivät nivelly sujuvasti yhteen. Liikerytmi on usein virheellinen ja liikeala vaadittua suurempi. Liikkeissä käytetään liikaa voimaa, se on epätaloudellinen ja johtaa helposti väsymiseen.

2. Taloudellisen hallinnan vaihe = hienokoordinaatio
Liikkeitä toistamalla niistä kehittyy vähitellen taloudellisempia, tarkoituksenmukaisempia ja harmonisempia. Voimankäyttö jakaantuu oikein ja suoritus helpottuu.

3. Vakiintumisen ja mukautumisen vaihe = automatisoituminen
Lukuisten toistojen kautta liikkeen tarkkuus, varmuus ja nopeus lisääntyvät. Edetään kohti liikkeiden täydellistä hallintaa, automatisoitumista, jolloin liikkeen keskushermostollinen ohjaus vähenee. Automatisoitunutta liikettä kutsutaan perusvalmiudeksi tai yleiseksi liikevalmiudeksi.
Nämä perusliikkeiden oppimisen vaiheet pätevät myös lajitaitojen oppimisessa.