Räjähtävä nopeus

RÄJÄHTÄVÄ NOPEUS

Räjähtävällä nopeudella tarkoitetaan lyhytkestoista ja mahdollisimman nopeaa liikesuoritusta. Räjähtävä nopeus on luonteeltaan asyklistä eli suoritukset ovat yksittäisiä ja lyhyitä kuten esimerkiksi laukaukset ja liikkeelle lähdöt. Räjähtävällä nopeudella on paljon yhtäläisyyksiä nopeusvoiman ja maksimivoiman kanssa. Se kehittyy näiden voiman lajien kanssa hyvin samansuuntaisesti ja on paljolti riippuvainen kyseisten voiman osa-alueiden tasosta. Räjähtävää nopeutta kutsutaan usein myös lähtönopeudeksi, sillä se edeltää liikenopeuden ensimmäistä vaihetta eli kiihdytystä.

RÄJÄHTÄVÄN NOPEUDEN HARJOITTELU

Koska räjähtävän nopeuden suoritukset ovat lyhytkestoisia, tulee tämä huomioida myös harjoitteita suunniteltaessa. Räjähtävän nopeuden harjoittelussa on oltava tarkkana työn keston ja riittävän palautumisen suhteen. Liian pitkä suoritus tai liian lyhyt palautuminen ei anna elimistölle aikaa täyttää välittömän energian (ATP ja KP) varastoja. Räjähtävää nopeutta harjoitettaessa välittömän energian varastojen tulisi olla täysiä. Räjähtävän nopeuden harjoittelu tulisikin ajoittaa lepopäivän tai kevyen harjoituksen jälkeiselle päivälle ja sijoittaa se tehtäväksi heti hyvän alkuverryttelyn jälkeen.

6-9 vuotiaille räjähtävän nopeuden harjoitteluun ei tarvitse kiinnittää erikseen huomiota, jos harjoitukset ovat muuten monipuolisia sisältäen lyhyitä spurtteja, loikkia, hyppyjä, heittoja, ja potkuja. Tässä ikävaiheessa monipuoliset leikit riittävät kehittämään lasten räjähtää voimaa tarpeeksi.

10-11-vuotiaana räjähtävän voiman harjoittelu voi jatkua edelleen osittain tai jopa kokonaan leikin varjolla, mutta tässä vaiheessa suoritusten pituuksiin ja palautumisaikoihin on kiinnitettävä enemmän huomiota. Mikäli leikit eivät mahdollista suoritusten ihanteellisia pituuksia ja riittävää palautumista, on harjoittelussa käytettävä samoja metodeja kuin yli 12-vuotiailla.

12 ikävuodesta eteenpäin on räjähtävän nopeuden herkkyyskausi. Tällöin räjähtävää voimaa tulee harjoittaa riittävästi ja harjoittelun suunnittelussa on oltava erityisen huolellinen, jotta suoritus- ja palautumisaikojen suhteet pysyvät optimaalisina. Hyviä harjoitustapoja ovat esimerkiksi hypyt ja loikat (vauhditon pituushyppy, korkeushyppy) ja lyhyet spurtit (esimerkiksi reaktiolähdöt kaksinkamppailutilanteisiin).