15.11.2011 N1: Piinapenkissä Salla Munukka
Tämänkertainen naisten piinapenkki valottaa hieman kapteeni Salla Munukan taustoja.
Kuka: Salla Munukka
Lempinimi: ei oo jääny mitään pysyvää
Synt. aika ja –paikka: 21.7.1988, Helsinki
Ammatti ja työnantaja: Liikunnanohjaaja, Etelä-Savon Liikunta
Aiemmat seurat: Trombi-98
Pelipaikka ja -numero: hyökkääjä, 9
Kuinka kauan olet pelannut salibandya: 10 vuotta alkaa pikkuhiljaa tulla täyteen
Roolisi joukkueessa: kentällä juosta korkealla ja kovaa, ja iskeä palloa maaliin (tähän mennessä hieman heikolla menestyksellä). Kentän ulkopuolella alkulämmittelyiden veto.
Suosikkijuoma: appelsiinimehu
Suosikkiruoka: äitin paistettu lohi on herkkua
Suosikkimusiikki: monipuolinen, Suvi Teräsniska ja The Sounds soi usein
Esikuva: omat vanhemmat
Olit viime talvena Tsekissä vaihdossa ja kävit kokeilemassa paikallisen reikäpallon peluuta. Miltä salibandy näytti siellä?
Itse asiassa tavallisen salibandyn sijasta tuli enemmän pelattua pyörätuolisalibandyä :) Salibandy on kasvava laji Tsekissä, ja siellä painotetaan treeneissä ennemmin tekniikkaa ja pallonhallinnan opettelua kuin pelinopeutta ja fysiikkapuolta. Valmentaja on iso auktoriteetti; treeneissä pelaajat ei paljoa ylimääräistä juttele, valmentaja huutaa niin että halli raikuu, ja valmentajaa pitää teititellä (johtuu osin tsekin kielen puhesäännöistä)…
Pidit viime kauden taukoa koulukiireiden takia. Maistuuko pelaaminen nyt tauon jälkeen paremmalta?
En nyt tiedä paremmalta, mutta hyvältä se maistuu! Välivuoden aikana kaipasin eniten juuri joukkueen kanssa treenaamista. Itselleni tuli selväksi etten todellakaan ole yksilöurheilija, sen verran vaikeaa oli motivoida itsensä treenaamaan yksin. Myös kilpailemista tuli ikävä, sitä pelifiilistä. Nyt on huippua taas treenata ja pelata vanhan tutun porukan kanssa!
Olet yksi joukkueen kovakuntoisimmista pelaajista. Mikä on kuntosi salaisuus?
Hyvät geenit :) Monipuolinen liikunta pienestä pitäen on luonut hyvän pohjakunnon, samalla linjalla kun jatkaa niin se pysyykin hyvänä.
Lempinimi: ei oo jääny mitään pysyvää
Synt. aika ja –paikka: 21.7.1988, Helsinki
Ammatti ja työnantaja: Liikunnanohjaaja, Etelä-Savon Liikunta
Aiemmat seurat: Trombi-98
Pelipaikka ja -numero: hyökkääjä, 9
Kuinka kauan olet pelannut salibandya: 10 vuotta alkaa pikkuhiljaa tulla täyteen
Roolisi joukkueessa: kentällä juosta korkealla ja kovaa, ja iskeä palloa maaliin (tähän mennessä hieman heikolla menestyksellä). Kentän ulkopuolella alkulämmittelyiden veto.
Suosikkijuoma: appelsiinimehu
Suosikkiruoka: äitin paistettu lohi on herkkua
Suosikkimusiikki: monipuolinen, Suvi Teräsniska ja The Sounds soi usein
Esikuva: omat vanhemmat
Olit viime talvena Tsekissä vaihdossa ja kävit kokeilemassa paikallisen reikäpallon peluuta. Miltä salibandy näytti siellä?
Itse asiassa tavallisen salibandyn sijasta tuli enemmän pelattua pyörätuolisalibandyä :) Salibandy on kasvava laji Tsekissä, ja siellä painotetaan treeneissä ennemmin tekniikkaa ja pallonhallinnan opettelua kuin pelinopeutta ja fysiikkapuolta. Valmentaja on iso auktoriteetti; treeneissä pelaajat ei paljoa ylimääräistä juttele, valmentaja huutaa niin että halli raikuu, ja valmentajaa pitää teititellä (johtuu osin tsekin kielen puhesäännöistä)…
Pidit viime kauden taukoa koulukiireiden takia. Maistuuko pelaaminen nyt tauon jälkeen paremmalta?
En nyt tiedä paremmalta, mutta hyvältä se maistuu! Välivuoden aikana kaipasin eniten juuri joukkueen kanssa treenaamista. Itselleni tuli selväksi etten todellakaan ole yksilöurheilija, sen verran vaikeaa oli motivoida itsensä treenaamaan yksin. Myös kilpailemista tuli ikävä, sitä pelifiilistä. Nyt on huippua taas treenata ja pelata vanhan tutun porukan kanssa!
Olet yksi joukkueen kovakuntoisimmista pelaajista. Mikä on kuntosi salaisuus?
Hyvät geenit :) Monipuolinen liikunta pienestä pitäen on luonut hyvän pohjakunnon, samalla linjalla kun jatkaa niin se pysyykin hyvänä.